Huutia teflonille

Mies halusi jo reilu vuosi takaperin ostaa meille hiiliteräspannun (esimerkiksi täältä niitä saa). Ajattelin, että nyt menee jo liian hifistelyksi ja lupasin lähtötasoksi yrittää tulla toimeen pannun kanssa. Teflonilla paistaminen oli ollut helppoa ja vaivatonta, valurautapannun koin liian vaivalloiseksi, miksi haluaisin vaihtaa johonkin muuhun?

Hiljalleen tajusin, että hiiliteräspannu onkin aika hyvä keksintö, se ei ollut edes mitenkään erityisen kallis, ja siinä yhdistyvät valurautapannun ja teflonpannun hyvät puolet. Suurin ongelma miulle oli alkuun, että sen puhdistuksessa ei saa käyttää astianpesuainetta. Siis... miten se voi ikinä tulla puhtaaksi? Mies varoitti jo silloin, että älä säikähdä ulkonäön muutosta (sen näkee hyvin esimerkiksi täältä).

Tällä pannulla paistuivat mm. kalapuikot näppärästi.

Olen viime päivinä lueskellut Anja Nystenin kirjaa Kemikaalikimara lapsiperheille. Ja kun näin miltä meidän viimeinen jäljellä oleva, edelleen käytössä ollut teflonpannu näyttää, oli aika astua uuteen aikakauteen tässä huushollissa. Meillä on käytössä enää yksi tefloninen ruuanvalmistusväline ja se on riisipuurokattila, joka ei edes altistu kovalle kuumuudelle.

Hilseilyä, naarmuja, ...  - ei kiitos enää meille.

Olen helpottunut. Rakastan metallilastojen käyttöä paistamisessa. Rakastan sitä, että pannu vaan huuhdotaan käytön jälkeen kuumalla vedellä ja pyöräytän sen luonnonharjaksisella harjalla puhtaaksi. Jos jotain on pahasti palanut pohjaan, niin eikun vähän vettä kiehumaan pannulle ja kohta uusi yritys. Mies kertoi, että pahimmassa tapauksessa sen voi hioa tai vetää rälläkällä puhtaaksi *heh*. Rakastan myös sitä tunnetta, kun tiedän, ettei pannusta irtoa _mitään_ ruokaan. Näitä ne kuulemma ammattikeittiöissäkin käyttää? Hoito-ohjeen pannulle löydät esim. täältä.

Pannuharja vailla vertaa. Meille taisi löytää tiensä Puuilosta tai vastaavasta.

Jos kiinnostaa, että mitä haittaa siitä teflonin irtoamisesta pannulta ruokaan ja sitä kautta elimistöön on, niin suosittelen lukemaan tuota Anjan blogia (tässä muunmuassa paistinpannuista) tai Kemikaalikimara-kirjaa, tai Kemikaalikimara lapsiperheille -kirjaa. Siitä helppoa luettavaa, että tietää ettei kirjoittaja ole mikään ekohörhö, joka tempaa teoriat tuulesta, vaan ehta ja aito insinööri, joka tutkii ennenkuin hutkii. Ja parasta siksi, että ainakin kirjassa on simppelit ohjeet siitä, että jos jotain haluaa välttää tai tehdä paremmin, niin miten kannattaa toimia.

Nyt kotiläksy: kurkistapa omat teflonastiasi, että ainakin pinta on ehjä. Jollei, niin nakkaa keräykseen. Teflonpannut saa viskata pienmetallikeräykseen tai metalliromun sekaan. Vaan entäs mahdollinen lasikansi? 
Lasinen kansi kuuluu kotitalouden kuivajäteastiaan (kuumankestävä erikoislasi ei sovellu lasinkeräykseen) (lähde)

Kommentit